Lordi Voldemort (31. joulukuuta 1926 - 2. toukokuuta 1998)[1] , eli puoliverinen velho nimeltään Tom Lomen Valedro (engl. Tom Marvolo Riddle), on kirjailija J. K. Rowlingin luoma kuvitteellinen henkilö, joka esiintyy suositussa Harry Potter -kirjasarjassa. Nimen viimeistä t:tä ei lausuta ([voldemor]). Hän on Harry Potterin arkkivihollinen ja kirjasarjan pääroisto. Harry Potterin maailmassa melkein kaikki velhot ja noidat pelkäävät Voldemortia niin suuresti, etteivät uskalla lausua hänen nimeään. Poikkeuksia ovat muun muassa Harry, Albus Dumbledore, Sirius Musta, Remus Lupin ja loppuvaiheessa Hermione Granger. Useimmat kutsuvat Voldemortia mieluummin nimellä "Tiedät-kai-kuka" ("You-Know-Who") tai ”Hän-joka-jääköön-nimeämättä” ("He-Who-Must-Not-Be-Named"). Voldemortin palvelijat eli kuolonsyöjät taas käyttävät Voldemortista nimeä "Pimeyden lordi" ("Dark Lord"), "Herrani", "Isäntäni" tai "Mestarini". Vol de Mort on ranskaa ja tarkoittaa "Kuoleman lento", mikä kuvaa Lordi Voldemortia hyvin.

 

Voldemortin elämä lyhyesti

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tom Lomen Valedro syntyi 31. joulukuuta 1926. Hänen äitinsä Merope Kolkko oli noita, joka olettavimmin lumosi Tomin jästi-isän lemmenjuomalla. Kukaan ei tiedä, minkä takia hän jossakin vaiheessa lopetti juoman antamisen, mutta sen seurauksena Tom Valedro Sr. hylkäsi hänet. Merope Kolkko jäi yksin odottamaan lasta ja menehtyi tasan tunti synnytyksen jälkeen. Nuori Tom Valedro joutui orpokotiin, jossa hän varasteli muilta lapsilta ja hänen ympärillään tapahtui merkillisiä asioita. Hän inhosi orpokotiaan ja alkoi vihata jästejä. Hän ei tiennyt olevansa velho, kunnes Albus Dumbledore kutsui hänet opiskelemaan Tylypahkan velhokoulussa vuonna 1938. Hänet sijoitettiin luihuisten tupaan.

Valedro menestyi hyvin opinnoissaan ja häntä pidettiin kenties Tylypahkan historian parhaimpana oppilaana. Vuonna 1943 Valedro sai tietää, että hän oli äitinsä puolelta sukua Luihuisten perustajalle Salazar Luihuiselle ja osasi puhua kärmeskieltä. Hän luki kertomuksia, joiden mukaan Luihuinen oli rakentanut salaisen kammion Tylypahkan alle. Kammion kykeni avaamaan ainoastaan Luihuisen perillinen. Hän avasi kammion ja ystävystyi siellä asuvan basiliskin kanssa. Hän käytti basiliskia surmaamaan jästisyntyisiä, eli omasta mielestään kuraverisiä velhoja ja noitia. Basiliski tappoi tytön - joka tunnetaan Murjottavana Myrttinä - ja Valedro lavasti syylliseksi kolmasluokkalaisen Rubeus Hagridin. Hagrid erotettiin koulusta, mutta Dumbledore nimitti hänet myöhemmin Tylypahkan riistanvartijaksi.

Valedro murhasi Pikkuhirttivaarassa asuvan isänsä ja isovanhempansa jo ennen koulun loppumista, ja lavasti murhaajaksi enonsa Morfin Kolkon. Jästit pitivät varmana syyllisenä Valedrojen puutarhuria Frank Bryceä - joskin tämä vapautettiin todisteiden puutteessa. He eivät koskaan ratkaisseet murhaajan henkilöllisyyttä lopullisesti. Tom Valedro lopetti opintonsa Tylypahkassa käytyään läpi kaikki seitsemän luokka-astetta vuonna 1945. Hän halusi jäädä kouluun opettajaksi, mutta ei saanut tahtoaan läpi ja päätyi kauppa-apulaiseksi Borgin & Burkesiin Iskunkiertokujalle. Tämä järkytti hänen entisiä opettajiaan, sillä Valedro muistettiin erityisen taitavana ja lahjakkaana velhona, eikä kauppa-apulaisen virkaa tästä syystä pidetty hänen arvoisenaan jatkumona koulun jälkeen. Oltuaan siellä noin vuoden töissä hän murhasi Hepzibah Smithin, varasti Puuskupuhin kupin ja Luihuisen medaljongin ja katosi pitkäksi aikaa tekemään muodonmuutoksia ja keräämään kannattajia. Hän yritti opettajan paikkaa uudelleen kymmenisen vuotta myöhemmin, mutta ei saanut sitä silloinkaan, jolloin hän kirosi Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikan niin, ettei kukaan ole onnistunut pysymään virassa vuotta kauempaa. Hän katosi jälleen pitkäksi aikaa ja palasi kaikkien aikojen pelätyimpänä Pimeyden velhona.

1970-luvulla Valedro aloitti kampanjan, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki jästit sekä jästisyntyiset tai jästiystävälliset velhot ja ottaa valta koko velhomaailmassa. Hänen aatteensa saivat eniten kannatusta vanhoillisten, puhdasveristen velhoperheiden keskuudessa. Hän alkoi kerätä kannattajia, joita alettiin kutsua kuolonsyöjiksi. Hän otti nimen lordi Voldemort, joka oli itse asiassa anagrammi hänen oikeasta nimestään ("Tom Lomen Valedro", "Ma olen Voldemort"/"Tom Marvolo Riddle", "I am Lord Voldemort"). Hän oli käyttänyt sitä nimeä jo Tylypahka-aikanaan lähimpien "ystäviensä" kesken. Voldemortin ja hänen kannattajiensa ansiosta velhomaailma oli kauhun vallassa. Kukaan ei kyennyt tietämään, kuka oli Voldemortin puolella ja kuka häntä vastaan. Lukemattomat velhot menettivät henkensä, ja kokonaisia velhoperheitä tuhottiin. Taikaministeriö oli voimaton, mutta Dumbledore perusti Feeniksin killan vastustamaan Voldemortia.

Lauantai-iltana 31. lokakuuta 1981 Voldemort tunkeutui Feeniksin killan jäseniin kuuluneiden James ja Lily Potterin kotiin Peter Piskuilanin paljastettua heidän olinpaikkansa. James Potter yritti puolustaa vaimoaan ja lastaan, mutta Voldemort tappoi hänet. Lily Potter yritti estää Voldemortia tappamasta poikaansa Harrya, mutta pian Voldemort tappoi hänetkin. Hän yritti tappaa myös heidän pienen vauvansa, Harryn, toteuttaakseen häntä ja Harrya koskeneen ennustuksen. Lilyn rakkaus kuitenkin suojeli Harrya, joten Voldemortin loitsima Avada kedavra-kirous kimposi takaisin häneen itseensä. Voldemortin ruumiillinen olomuoto tuhoutui, ja hänen voimaton sielunsa katosi tietämättömiin.

Harry Potterista tuli välittömättömästi kuuluisuus velhojen keskuudessa, mutta hänet vietiin tätinsä ja tämän miehen hoitoon kasvatettavaksi. Uutiset Voldemortin äkillisestä kukistumisesta levisivät nopeasti velhomaailmassa, ja kuolonsyöjien järjestö hajosi. Suurin osa kuolonsyöjistä joutui Azkabanin velhovankilaan.

Voldemortin sielu harhaili metsissä, kunnes hän tapasi 1990-luvun alussa nuoren Orave-nimisen velhon. Orave suostui auttamaan Voldemortia, ja yritti varastaa viisasten kiven Irvetasta ja myöhemmin Tylypahkasta, jotta Voldemort olisi saanut uuden ruumiin ja ikuisen elämän. Voldemortin ja Oraven suunnitelmat kuitenkin epäonnistuivat Harry Potterin ansiosta. Harrya suojeleva Lilyn rakkaus tuhosi Oraven ja Voldemort pakeni.

Lucius Malfoy salakuljetti Ginny Weasleylle Voldemortille kuuluneen päiväkirjan, johon nuori Tom Valedro oli liittänyt osan sielustaan. Päiväkirjan lumoama Weasley avasi salaisuuksien kammion ja basiliski yritti tappaa joukon oppilaita. Voldemortin suunnitelmat epäonnistuivat jälleen Harry Potterin vuoksi, sillä Harry tappoi basiliskin ja tuhosi päiväkirjan.

Peter Piskuilanin avulla Voldemort sai lopulta ruumiinsa takaisin ja hän alkoi kerätä ympärilleen kuolonsyöjiä. Hän sai kannattajiensa joukkoon myös jättiläisiä, ankeuttajia ja ihmissusia. Taikaministeriö aluksi kieltäytyi uskomasta, että Voldemort olisi palannut. Feeniksin kilta kuitenkin perustettiin uudelleen, ja taikaministeriö joutui valmistautumaan uuteen sotaan Voldemortia ja kuolonsyöjiä ja vastaan.

Viimeisessä kirjassa Voldemort otti taikaministeriön valtaansa ja käytännöllisesti katsoen hallitsi velhomaailmaa. Harry ei enää käy Tylypahkaa, vaan etsii jäljellä olevia hirnyrkkejä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa. He onnistuvat saamaan haltuunsa Luihuisen medaljongin, jonka he myöhemmin tuhoavat Rohkelikon miekalla. Käy ilmi, että Voldemortin nimestä on tehty tabu; kuka ikinä mainitseekin sen, on helposti jäljitettävissä. Harry, Ron ja Hermione jäävät tällä tavalla kiinni, kun Harry lipsauttaa nimen. Heidät viedään Malfoyn kartanoon, jossa Bellatrix Lestrange suorittaa heidän väkivaltaisen kuulustelun. Siellä Harry saa selville, että Bellatrixin holvissa Irvetassa on jotain arvokasta, jota hän pelkäsi heidän vieneen sieltä miekan mukana. He onnistuvat pakenemaan kotitonttu Dobbyn ansiosta, joka kuitenkin kuolee. Samaan aikaan Harry saa outoja näkyjä, jotka vihjaavat Voldemortin etsimään jotain. Pian käy ilmi, että Voldemort etsii Seljasauvaa, kaikkein voimakkainta taikasauvaa ja löytää sen Dumbledoren haudasta. Harry onnistuu Ronin ja Hermionen kanssa tunkeutumaan Irvetaan, mistä he vievät Puuskupuhin kupin. Maahinen kuitenkin varastaa miekan, eivätkä Harry, Ron ja Hermione voi tuhota Puuskupuhin kuppia. Samaan aikaan Voldemort saa tietää varkaudesta ja tajuaa, että Harry etsii hirnyrkkejä. Hänen tarkistaessaan niitä Harry, Ron ja Hermione suuntaavat Tylypahkaan, jonne yksi hirnyrkki on kätketty. Saatuaan selville, että sormus ja medaljonki on tuhottu. Kuolonsyöjät hyökkäävät Tylypahkaan. Harry löytää hirnyrkkinä toimivan Korpinkynnen diadeemin tarvehuoneesta, missä se tuhoutuu Crabben sytyttämän kirotun tulen, Pirunpalon (engl. Fiendfyre), johdosta. Voldemort käskee Tylypahkalaisia luovuttamaan Harryn heille, niin hän lopettaa hyökkäykset. Voldemort luulee, että Seljasauva ei toimi kunnolla, koska se pitää Kalkarosta sen oikeana mestarina ja surmaa hänet Nagini-käärmeensä avulla. Ennen kuolemaansa Kalkaros luovuttaa Harrylle ajatuksiaan ja tutkiessaan niitä ajatuseulassa Harry saa selville, että hänessä itsessäänkin asuu osa Voldemortin sielua. Harry lähtee metsään, missä Voldemort odottaa, jotta tämä tappaisi hänet ja tekisi samalla lopun itsestään. Harry ei kuitenkaan kuole Voldemortin tappokirouksesta huolimatta, mutta tämä kirous tuhoaa Voldemortin tietämättä Harryssa asuneen Voldemortin sielunpalasen. Harry teeskentelee kuollutta linnaan asti, missä Voldemort kangistaa Nevillen, istuttaa lajitteluhatun hänen päähänsä ja sytyttää sen tuleen. Harry pelastaa Nevillen yleisen rymäkän turvin, jolloin Neville kiskoo hatusta Rohkelikon miekan ja surmaa Naginin tehden Voldemortista taas kuolevaisen. Suuressa salissa Voldemort ja Harry kiertävät kehää Harryn kertoessa samalla Voldemortille tämän tekemistä erheistä, kuten siitä, että Dumbledoren murha oli suunniteltu Dumbledoren ja Kalkaroksen välillä, eikä Kalkaros ole koskaan ollut Seljasauvan todellinen isäntä. Lopulta Voldemort yrittää surmata Harryn, mutta Harryn karkotaseet -loitsu kääntää tappokirouksen takaisin Voldemortiin, joka viimein kuolee. Tämän jälkeen Voldemortin valta romahtaa, komennutetut vapautuvat, kuolonsyöjät jäävät kiinni ja Azkabanin syyttömät vangit vapautuvat.

Erityispiirteitä

Voldemort on luonteeltaan julma, ahne, vallanhimoinen, sadistinen ja itsekäs. Hän on aina ollut eristäytyvä ja tahtookin uskoa olevansa aivan ainutlaatuinen. Hän ei ole koskaan ystävystynyt kenenkään kanssa. Voldemort ei vaikuta pelkäävän ketään muuta kuin mahtavaa velhoa Albus Dumbledorea. Voldemortin luonnetta kuvaa hyvin myös hänen nimensä: Vol de Mort nimittäin tarkoittaa kuoleman lentoa.

Voldemortin luonteessa on monia merkkejä, jotka osoittavat hänen mahdollisesti kärsivän antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän ei tunne sääliä tai katumusta, eikä kykene ymmärtämään rakkautta. Äidin kuolema sai hänet halveksimaan tätä "heikkona". Neljännessä kirjassa hän kerskui kulkeneensa kuolemattomuuden tietä pitemmälle kuin kukaan muu.

Lisäksi Voldemort pitää sellaisia tunteita kuin rakkaus ja suru yksinomaan heikkouksina, vaikka Dumbledoren mukaan ne, eritoten rakkaus, ovat mahtavimpia ja vähiten tutkittuja ja ymmärrettyjä alkuvoimia. Voldemort ei kykene myöskään riivaamaan kenenkään ruumista, jos se on täynnä rakkautta tai surua.lähde?

Voldemortilla on tapa ottaa jokaiselta tappamaltaan ihmiseltä jokin esine. Tämä tapa perustuu aikaan, jolloin hän ei vielä tiennyt olevansa velho ja asui orpokodissa.

J. K. Rowling kuvailee Voldemortin mustaan kaapuun pukeutuneeksi pitkäksi ja laihaksi mieheksi, jolla on liidunvalkea iho, punaiset silmät, litteä nenä, jossa on käärmemäiset viirusieraimet, pitkät sormet ja kalju pää. Nuoruudessaan Voldemort oli pitkä ja komea mies, jolla oli mustat hiukset. Hänen myöhempi ulkonäkönsä on pimeään taikuuteen perustuvien muodonmuutosten tulosta.

J. K. Rowlingin mukaan Voldemortin suurin pelko on nähdä itsensä kuolleena. Kuoltuaan Voldemort ei voi palata kummituksena hirnyrkkien avulla ja joutuu ikuisesti samaan surkeaan tilaan, jonka Harry näkee keskustellessaan Dumbledoren kanssa mielessään ollessaan tajuttomana.

 Voldemortin hirnyrkit

Pääartikkeli: Hirnyrkki

Voldemort elokuvissa